Iaidoka Kari innostui miekoista vasta 55-vuotiaana – "Tässä ei voi koskaan olla täydellinen"

Leppävaaran Budoseura on Suomen runsaasta 30:stä Kendoliiton jäsenseurasta yksi suurimpia.

Seuran aktiiveista Kari Häyrinen aloitti iaidon vasta 55-vuotiaana. Hän on nyt harrastanut miekkalajeja seitsemän vuotta.

Häyrisen opettaja Paulus Artimo, 33, kiinnostui iaidosta ystävänsä houkuttelemana 16 vuotta sitten.

– Tämä on rauhoittavaa. Oli stressiä työstä, opiskelusta tai mistä tahansa, tässä on pakko keskittyä. Silloin kaikki muu jää syrjään, iaidossa 5. danin (arvoaste) Artimo sanoo.

Kolmen danin iaidoka Häyrinen komppaa vieressä.

– Tässä ei voi koskaan olla täydellinen, koko ajan on opittavaa. Uuden oppiminen kiehtoo.

Iaidossa miekka on kaiken keskiössä. Miekan sanotaan olevan samurain sielu, koska se edusti taistelijalle samurailuokan tunnusta.

Aluksi harjoitellaan puumiekalla (bokken) kunnes siirrytään harjoitusmiekkaan (iaito).

Iaitoa käytetään niin harjoituksissa kuin kilpailuissa. Reilun kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen on tapana hankkia vasta terävä miekka.

Samurailla oli aikoinaan aina kaksi miekkaa. Sisälle mentäessä pitkä miekka (Katana) piti jättää ulos. Siksi taistelijoilla oli vyöllään aina lyhyt miekka (Wakizashi), jonka sai ottaa myös sisätiloihin.

Iaidossa käytetään vain pitkää miekkaa.

Miekkojen hintahaitari on iso. Alussa harjoitellaan pitkään edullisella puumiekalla.

Standardimiekka maksaa 300–500 euroa.

– Parhaimmillaan miekka voi kustantaa 1 000–1 500 euroa. Terä ja sen koostumus sekä kahvan materiaalit vaikuttavat hintaan, Häyrinen kertoo.

Miekat tilataan useimmiten Japanista. Myös Englannissa on iso budokauppa, josta saa standardit täyttäviä miekkoja.

Terävää miekka käsitellessä luulisi sattuvan vahinkoja. Ainakin tuppea pitävä käsi luultavammin saisi maistaa terän kovuutta aika ajoin.

– Minä olen kerran viiltänyt vähän peukaloa. Todella vähän sattuu mitään, Artimo painottaa lajin turvallisuutta.

Miekkoja hankintaan yleisesti vain harrastamiseen. Niiden rinnalla ovat keräilymiekat, jotka ovat osa japanilaista aseiden historiaa.

– Keräilymiekoilla ei voi harrastaa lajia. Jos terään tulee osuma, se on sen jälkeen sekunda, Artimo sanoo.

Japanin ulkopuolella valmistettuja miekkoja harrastajat eivät keräile, koska niitä pidetään kopioina.

Terää ei sinällään voi vaihtaa, koska terä on itse ase. Kahvan ja miekan muut osat voi vaihtaa. Terää pitää silti huoltaa säännöllisesti.

– Aina ennen harjoitusta hion öljyn pois terästä.

Artimo sanoo huoltavansa miekkojaan huolella ja sydämellä.

– Perushuolto tehdään levittämällä ensin hiekkapölyä terään. Sen jälkeen pyyhitään ja laitetaan uusi öljy.

Leppävaaran Budoseura järjestää säännöllisin väliajoin alkeiskursseja, jos eksoottiset budolajit innostavat.