Senioritiistaina ihaillaan museoesineitä sekä muistellaan urheilijoita ja ikimuistoisia urheiluhetkiä
Intendentti Riitta Forsmanin puuvillahanskojen peittämissä hyppysissä kiiltää kultamitali. Se on Toivo Loukolan olympiakulta 3 000 metrin esteistä Amsterdamin olympialaisissa vuodelta 1928.
Hetkeä aiemmin Forsman on raottanut silkkipaperien sisään kätkettyä aarretta: Loukolan lähes satavuotiasta juoksupukua samoista olympialaisista.
Kuulijoina Forsmanilla on seitsemän eläkeikäistä, jotka osallistuvat Olympiastadionilla toimivan Liikunnan ja urheilun kulttuurikeskus Tahdon senioritiistaille. Noin kerran kuussa järjestettävillä kierroksilla esitellään museon esineitä sekä muistellaan urheilijoita ja ikimuistoisia urheiluhetkiä. Tällä kertaa vierailijat ovat päässeet museon alakerran kokoelmatiloihin.
– Meillä on varastoissa noin 36 000 esinettä, joista vain muutama tuhat on esillä, Forsman kertoo.
Ruskeisiin pahvilaatikoihin on säilötty muun muassa urheiluasuja, -välineitä, viirejä ja palkintoja. Yksi laatikko on varattu uimalakeille. Käytävän polkupyörä on sekin museon aarteita: kansanedustaja ja triathlonisti Pauli Kiurun vanha harjoituspyörä.
– Suinkaan kaikki esineet eivät ole huippu-urheilijoilta, Forsman kertoo.
Museon tehtävänä on taltioida myös tavallisten suomalaisten liikunta- ja urheiluelämää.
Voiko kenen tahansa hien kellastama lenkkipaita kelvata kokoelmiin?
– Periaatteessa kyllä, mutta joudumme harkitsemaan tarkkaan, mitä otamme. Aina kannattaa kysyä, Forsman kannustaa.
Timo Hannukaisella, 69, olisi useampi lehtiö yleisurheilijoiden nimikirjoituksia 1960-luvulta. Hän keräsi niitä pikkupoikana Maailmankisoissa Olympiastadionilla.
Forsman ei lämpene tarjoukselle, sillä nimmarivihkoja on jo kokoelmissa.
Hannukaisen vihkojen aarre on keskimatkojen juoksijan, uusseelantilaisen, Peter Snellin nimikirjoitus.
1960-luvulla Maailmankisojen katsomossa ollut Hannukainen bongasi Snellin ennen juoksua kenttäalueelta. Hannukainen hyppäsi katsomosta kentälle ja juoksi vihko käsissään idolinsa luokse.
Snell ehti sutaista vihkoon nimikirjoituksensa ennen kuin järjestyksenvalvojat tulivat paikalle ja kiikuttivat pojan takaisin katsomoon.
– Koko katsomo hurrasi minulle, Hannukainen muistelee hetkeään parrasvaloissa.
Intendentti Forsman tietää kertoa, että palkintokoroke otettiin käyttöön Lake Placidin talvikisoissa 1932. Sitä ennen palkinnon antaja, usein arvovaltainen henkilö, seisoi erillisellä korokkeella ojentaessaan mitalin urheilijan käteen. Vuoden 1960 Rooman olympialaisista alkoi käytäntö, jossa mitalit ripustetaan kaulaan.
Tarja Sorsa, 70, kertoo osallistuneensa jokaiseen senioritiistain tapahtumaan, vaikka hän ei ole erityisen kiinnostunut urheilusta. Sorsaa viehättää se, että äänessä on ihminen.
– Voisihan sitä lukea tai googlata, mutta minusta on ihana kuunnella kun joku kertoo.
Seuraava ja toistaiseksi viimeinen senioritiistai Tahdossa (Paavo Nurmen tie 1) 24.1. kello 10. Silloin muistellaan Pertti Karppisen, Tiina Lillakin, Riitta Salinin, Jarno Saarisen ja Kaija Mustosen uria. Senioritiistaisin eläkeläiset saavat 2 euron alennuksen 10 euron eläkeläislipusta. Senioritiistait jatkuvat ensi syksynä.