Kehitysajan refleksit voivat pitkittyneenä aiheuttaa esimerkiksi käytöshäiriöitä tai oppimisvaikeuksia.
Moni vanhempi voi muistaa lapsensa neuvola-ajoilta hetken, jossa vauva reagoi terveydenhoitajan tutkimukseen levittämällä jalkansa ja käsivartensa kehosta poispäin suoriksi, ikään kuin meritähden muotoon. Hyvin tulee morokin esiin, terveydenhoitaja saattoi kommentoida reaktiota.
Kyseessä oli primitiivireflekseihin kuuluva mororefleksi, jonka tehtävä on pitää vauva valppaana ja suojata esimerkiksi pään alueen kolhuilta.
– Primitiivirefleksit ovat kehitysajan refleksejä, jotka laittavat lapsen ikätason mukaan nousemaan, ryömimään ja kääntymään. Siinä vaiheessa ne ovat tarpeellisia, mutta myöhemmin, jos ne eivät sammu luonnollisesti tai aktivoituvat aikuisena, ne aiheuttavat haasteita, kertoo hermostovalmennusta ja -koulutusta tekevän Make Sense -tiimin perustaja Marjo Remes.
– Ne on meidän hengissä selviämisen elinehto varhaislapsuudessa, jatkaa Make Sense -tiimin koulutusvastaava Anne-Mari Raivio.
Remes on työskennellyt hermoston ja primitiivirefleksien äärellä yli vuosikymmenen. Kysynnän lisääntyessä yhden naisen yrityksestä tuli Make Sense -tiimi, joka edistää ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia hermostotietoisuuden avulla.
– Jos hermosto voi huonosti, se vaikuttaa meissä kaikkeen toimintaan. Harva on tiedostanut tätä aiemmin, mutta viime vuonna hermostotietous levisi hurjasti, Remes iloitsee.
Tiimin kehittämä Refleksiharjoittelu osaksi arkea -koulutus antaa lasten ja nuorten kanssa toimiville arjen tietoa primitiivireflekseistä ja niiden vaikutuksista. Lapsilla ja nuorilla ne voivat näkyä esimerkiksi levottomuutena, impulsiivisuutena, aistiyliherkkyyksinä tai tarkkaavaisuuden ja tunnesäätelyn haasteina.
– On paljon lapsia, jotka ovat käyneet vastaanotolla refleksien sammutuksessa ja heidän tilanteensa on muuttunut rajusti parempaan suuntaan. Esimerkiksi kouluista on reagoitu siihen ja lähdetty selvittämään vanhemmilta, että anteeksi, missä te olette käyneet, kun lapsi on rauhoittunut näin paljon, Remes kertoo.
Ensimmäiseen Refleksiharjoittelu osaksi arkea -koulutukseen osallistui esimerkiksi erityisopettajia, varhaiskasvatuksen työntekijöitä, lasten kerho-ohjaajia sekä neuropsykiatrisia valmentajia.
– Primitiivirefleksejä on yli 20, ja tässä koulutuksessa käydään läpi ne lasten ja nuorten maailmassa keskeisimmät, esimerkiksi moro- ja pelkohalvausrefleksi, Remes sanoo.
Hän antaa käytännön esimerkin tilanteesta, jossa mororefleksi voi olla aktiivisena kouluikäisellä lapsella: otetaan kaksi lasta, joista toinen tulee innolla ja kovalla vauhdilla toisen luo ja taputtaa yllättäen takaa selkään. Jos kokijalla on mororefleksi aktiivisena, niin sieltä voi heilahtaa reaktiona nyrkki taputtajaa kohti.
– Liian iso reaktio tapahtumaan nähden, Remes lisää.
– Koska kyseessä on refleksi, lapsi ei ole etukäteen päättänyt, että nyt minä lyön, vaan refleksi on aina kehon suora ja nopea reaktio johonkin ärsykkeeseen, Raivio tarkentaa.
Koulutuksessa harjoitellaankin aktiivisten primitiivirefleksien aiheuttamien haasteiden tunnistamista ja niiden sammuttamista fyysisten refleksiharjoitteiden avulla.
– Fyysisten liikkeiden pointti on se, että siinä matkitaan kunkin primitiivirefleksin luonnollista liikettä ja tehdään sille vastaliike, jolla ikään kuin väsytetään se refleksi pois. Silloin se alkaa pikkuhiljaa sammumaan elimistöstä ja antaa tilaa hermostolle toimia vapaasti, Raivio kuvaa.
Remeksen mukaan refleksiharjoittelun myötä tapahtuva primitiivirefleksien sammuminen voi näkyä ja tuntua esimerkiksi yleisenä rauhoittuneisuutena ja siinä, että arjen palautumiskeinot auttavat.
– Paljon puhutaan esimerkiksi rauhoittavista hengitysharjoituksista, mutta toiset kokevat, etteivät ne auta vaan pahentavat tilannetta jopa paniikkikohtaukseen asti. Kun primitiivirefleksit ovat päällä, hermostolla ei ole valmiuksia rauhoittua niillä keinoilla, joilla se normaalisti rauhoittuisi.
– Monelle nuorelle on iso helpotus, kun testaan refleksit ensin kehosta ja sitten kerron, että primitiivirefleksien takia sinulla on näitä haasteita, että nämä eivät ole sairauksia. Siitä jo syntyy kova motivaatio tehdä harjoitteita, Remes toteaa.