Kristiina Joensuun tallilla harjoitellaan harjaamaan hevosia tietoisesti – niin, ettei ihmismieli poukkoile tulevassa tai menneessä. Hevonen osaa kyllä elää hetkessä ja pitää aistit auki.
Kristiina Joensuu kehottaa ottamaan hyvän asennon keskellä hevosen karsinaa. Polvet rennoiksi, jalat tukevasti alustaan ja silmät kiinni. Sitten hengitellään ja kiinnitetään huomio ensin omaan hengitykseen, sen jälkeen koko kehoon.
Jalkojen alla tuntuu paksu kerros sahanpurua, ja ihan vieressä kuuluu tasainen, joskin melko ahnehtiva, heinän rouskutus. Se tulee yli 500 kiloa painavan Elli-tamman suusta.
Noudatan ohjaajan neuvoja ja kuvittelen hengittäväni sisään hyvää oloa ja voimaa. Tunnen, että nenään menee tasaisesti hevosen tuoksua, ja huomaan, että hartiani ovat jumissa.
Kristiina Joensuun ohjaamissa hevosavusteisissa mindfulness-tuokioissa pyritään kokemaan hetket sellaisina kuin ne ovat. Niin, ettei mieli poukkoile tulevassa tai menneessä.
Mindfulness on ollut jo pitkään pinnalla, mutta miksi tietoista läsnäoloa halutaan treenata hevosen karsinassa? Kristiina Joensuun mielestä vastaus on yksinkertainen: hevonen on monessa asiassa ihmisen peili.
Hevonen on lauma- ja saaliseläin, joten se lukee kehonkieltä ja tekee siitä omat päätelmänsä. Usein ihmisen stressi ja jännittyneisyys on hevoselle yhtä kuin merkki vaarasta.
Hevosen koko elämä perustuu läsnäoloon.
Teea Ekola
– Jos hevosenomistaja tulee tallille stressaantuneena ja alkaa suorittaa asioita kiireellä, hevonen muuttuu rauhattomaksi. Hevonen ei ymmärrä, että sillä on kiire valmennukseen. Hevosella on aina käytössään kaikki maailman aika, Joensuu sanoo ja rapsuttaa varsin kiireettömältä vaikuttavaa Elliä.
Joensuulla on pihattotallissaan Muuramessa 12 hevosta.
Seuraavaksi harjataan hevonen. Sitä tehdessä voisi kuulemma helposti ajatella taakse jäänyttä työpäivää tai tulevaa ostoslistaa. Nyt keskitytään tietoiseen harjaamiseen.
Kristiina Joensuu pyytää kiinnittämään huomion siihen, mitä omassa kehossa tapahtuu harjaamisen aikana ja miltä hevonen tuntuu.
Ihminen kehittelee mielessään tulevaisuuden skenaarioita ja painattaa eteenpäin sata poukkoilevaa ajatusta päässään.
Kristiina Joensuu
Alan sukia. Huomaan ainakin sen, että käden nostaminen korkealle hevosen selän päälle venyttää mukavasti lapaa.
Hevosen karva tuntuu silkkiseltä ja osin pörröiseltä, se on ehkä jo kasvamassa pidemmäksi talvea varten.
Jalat uppoavat syvemmälle purukasaan ja horjahdan. Elli keskeyttää syömisensä hetkeksi mutta ei onneksi säikähdä.
– Tietoisesti voi harjata myös omia hampaita, ei siihen tarvita välttämättä hevosta. Iso, reagoiva eläin on kuitenkin hyvä apu, Joensuu sanoo harjoituksen päätyttyä.
Joensuu muistuttaa, että satunnainen mindfulness-tuokio voi rentouttaa joksikin aikaa. Isompia muutoksia omissa toimintatavoissa voi saada aikaan vasta pidemmällä, säännöllisellä ohjauksella ja harjoittelulla.
Joensuun ohjaamat mindfulness-tuokiot ovat osa hevosia, läsnäoloa ja mindfulnessin elementtejä yhdistävää HeLMi-toimintaa. Sen on kehittänyt Koskenkorvan kylässä Toiskan tallilla toimiva Teea Ekola.
Ekola kiinnostui mindfulnessista kahdeksan vuotta sitten ja päätti kouluttautua myös mindfulness-tunnetaitovalmentajaksi.
Ekola kertoo olleensa aina tunteikas ihminen, hyvässä ja pahassa. Hän kokee, että säännölliset mindfulness-harjoitukset ovat helpottaneet arkea. Myös asiakastyö tallilla on muuttunut kevyemmäksi.
– En enää kauheasti kiihdytä itseäni, jotta saisin asiat tapahtumaan. Tunnistan myös oman stressini paljon paremmin kuin ennen.
Ekola on myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja. Mindfulnessin hän yhdisti hevosavusteiseen toimintaan huomatessaan, miten kiinnostuneesti hevoset reagoivat mindfulness-harjoituksia tekeviin ihmisiin. Nekin halusivat olla tilanteissa mukana ja läsnä.
Teea Ekola on vahvasti sitä mieltä, että hevonen on läsnäolon harjoitteluun paras mahdollinen kumppani.
– Tunteet ovat hevoselle informaatiota, joka tulee ja menee. Hevosen koko elämä perustuu läsnäoloon ja aistien auki pitämiseen. Se aistii ihmisen läsnäolon varmasti paremmin kuin ihminen itse, Ekola sanoo.
Kristiina Joensuun mukaan hevosavusteista mindfulnessia harjoittavat myös sellaiset ihmiset, joilla ei ole muuten kokemusta hevosista.
Jos hevosen läheisyys pelottaa, eläintä voi keskittyä tarkkailemaan myös karsinan tai aidan ulkopuolelta.
Talliympäristöön liittyy paljon tuoksuja ja ääniä, joita voi havainnoida harjoituksen aikana. Hetken havainnointiin harjoitukset pitkälti perustuvatkin.
– Ihminen kehittelee mielessään kaikenlaisia tulevaisuuden skenaarioita ja painattaa eteenpäin sata poukkoilevaa ajatusta päässään. Harjoitusten aikana ajatukset kohdennetaan vain itsen ja ympäristön havainnointiin, Joensuu sanoo.
Viimeisessä harjoituksessa halataan hevosta pitkään ja hartaasti. Hevonen tuntuu lämpimältä ja tuoksuu ulkoilmalta, mullalta, heinältä ja hieman hieltä.
Joensuu pyytää miettimään asioita, joista voi olla kiitollinen.
Rouskuttamisen ääni hidastuu vähitellen. Hevonen huokaa syvään ja vaikuttaa rennolta.
Jos hevonen on peili, ainakin läsnäolo tässä rauhallisessa hetkessä onnistui.