Työelämä | Kolmisen vuotta sitten Väinö Toots, 42, selvitti työkseen viemäreiden kuntoa, kunnes hyppäsi aivan toisenlaiseen maailmaan – "Ajattelin, että voisin vielä kokeilla jotain uutta"

Väinö Toots on pandemia-ajan opettaja. Luokkahuonetyöskentelystä hänellä ei ole kokemusta.

Toisille korona-ajan videoneuvottelujen ja viestipalveluiden välityksellä tapahtuva etäelämä on avannut uusia uria. Väinö Toots, 42, on yksi heistä.

– Minulle on helpompi verkostoitua netin välityksellä, hän kuvailee.

Kouvolalainen Toots on tuntiopettajana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun data-analytiikan koulutusohjelmassa ja tutkimusavustajana laajassa yliopistollisessa tutkimushankkeessa.

Urakehitys on ollut huimaa, sillä alan opinnot hän aloitti vasta alle kolme vuotta sitten.

Vielä vuonna 2019 hän selvitti työkseen viemäreiden kuntoa.

Kouvolassa syntyneen Tootsin ura ei ole edennyt perinteisiä latuja. Kielistä ja yhteiskunnallisista aiheista kiinnostunut nuorukainen lähti alun perin silloiseen Joensuun yliopistoon lukemaan yhteiskuntapolitiikkaa.

Olen pandemia-ajan opettaja.

– Ei minulla ollut kovin tarkkoja suunnitelmia. Sinne oli helppo päästä sisään. Ajattelin, että minusta tulee joku virkamies.

Opintojen ohessa hän teki kännykänkuoria kolmessa vuorossa Pohjois-Karjalassa silloin vielä toimineen Perloksen palkkalistoilla.

Graduaihe oli jo mietittynä, kun avovaimo sai työpaikan Lappeenrannasta. Toots muutti mukana ja jätti opinnot kandintutkintoon.

– Siinä oli monta syytä. Vaimo valmistui ja muutin sen perässä. Meillä oli aika vähän rahaa. Päätin lähteä töihin.

Väinö Toots teki aluksi vuokrafirman kautta teollisuuspuhdistajan töitä. Kaakkois-Suomen isoilla teollisuuslaitoksilla tarvitaan säännöllisesti työntekijöitä puhdistamaan tiloja ja laitteita esimerkiksi seisokkien aikana.

– Se on vaihtelevaa työtä. Välillä oltiin talikoimassa jotain kuorikasaa ja välillä taas puhdistettiin rikkihapposäiliötä tai käytettiin suurtehoimuria.

Erikoisia paikkoja olivat Imatrankosken voimalaitoksen turbiini tai Kaukopään tehtaan piippu.

– Välillä oltiin ahtaissa paikoissa, ja joskus ne ahtaat paikat olivat korkealla.

Toots muistelee työtään innostuneesti. Virkamiesuran vaihtuminen suorittavaan työhön ei ollut korkeasti koulutetussa perheessä kasvaneelle periksiantamista tai pettymys.

– Ei se missään vaiheessa tuntunut siltä. Olin pikemminkin tyytyväinen, että olin löytänyt hyvän työpaikan.

Myöskään työyhteisössä yliopistomiestä ei katsottu kieroon.

– Meillä oli tosi hyvä porukka. Alalla on myös totuttu suureen vaihtuvuuteen ja erikoisiin taustoihin, Toots sanoo.

Vuokratyö vaihtui vakituiseksi. Oppisopimuksella tuli logistiikka-alan perustutkinto ja muun muassa kuorma-autokortti.

Sattumalta työpaikalla aukeni viemärikuvaajan tehtävä, johon Tootsia pyydettiin vuoden 2011 alusta.

– Minulla oli sellainen pitkä paku, jossa oli 200 metriä piuhaa ja sen päässä robotti. Jos jossain talossa oli viemäritukos, niin pönttö irti ja robotti putkeen.

Kotitalouksien lisäksi Toots kuvasi liikekiinteistöjä, kuntien viemäreitä ja teollisuuden säiliöitä.

Ja kyllä, joulu ja vappu olivat sesonkiaikaa, kun kinkun- ja munkinpaistajat hävittivät rasvat kaikkien ohjeiden vastaisesti vessanpönttöön.

Vuonna 2019 Toots ilmoitti jäävänsä opintovapaalle.

– Tuntui siltä, että näitä hommia riittää eläkeikään asti. Ajattelin, että voisin vielä kokeilla jotain uutta.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun oli juuri perustettu uusi data-analytiikan koulutusohjelma. Data-analyytikko käsittelee isoja tietomassoja, hakee niistä hyödynnettävää tietoa ja esittää sitä ymmärrettävässä muodossa.

Aihe kiinnosti Tootsia ja hän päätti hakea.

Ensimmäinen vuosi oli vaikea, hän myöntää. Muutto, toisen lapsen syntymä ja tietenkin pandemian puhkeaminen toivat omat hankaluutensa. Korona avasi kuitenkin aivan uuden oven.

– Minulla oli idea, miten erästä tietokantakurssia pystyisi opettamaan etänä. Tein aiheesta eräällä kurssilla harjoitustyön, ja minua pyydettiin opettamaan kurssia.

Alle kaksi vuotta opintojen aloittamisen jälkeen Väinö Toots siis sai tuntiopettajana palkkaa muiden opiskelijoiden opettamisesta. Tällä hetkellä hän on opettamassa myös kahdella muulla kurssilla.

– Luokkahuonetyöskentelystä minulla ei ole kokemusta. Olen pandemia-ajan opettaja.

Lounaalla opettajakollega vinkkasi Tootsia selvittämään myös yliopiston maisteriopintojen suorittamista.

– Minä luulin, että se juna oli jo mennyt. Kävi ilmi, että pystyinkin jatkamaan opintojani, kun vain esitin suunnitelman valmistumisesta.

Graduseminaarissa aihe vaihtui lennosta, kun vetäjä esitteli valmiita aiheita. Graduntekijästä tuli palkattu tutkimusavustaja valtakunnalliseen ja monitieteiseen datalukutaitoa käsittelevään Datalit-hankkeeseen.

Yhteiskuntatieteellisellä alalla opinnäytetöistä ei yleensä makseta, mutta data-analyysin osaajista on pulaa.

Vuoden loppuun mennessä Tootsin on tarkoitus valmistua sekä ammattikorkeakoulusta että yliopistosta. Uran jatko on vielä auki, mutta hän uskoo töitä olevan.

– On minulla sellainen kutina, että näille osaajille on töitä. Pandemian myötä yhä enemmän asioita siirtyy nettiin ja datan määrä kasvaa. Ne, jotka saavat siitä irti lisäarvoa, ovat vahvoilla.

Tootsia kiinnostavat erityisesti kuvantunnistus ja sosiaalisen median analyysi.

Vääräleuka voisi heittää, ettei somen analysointi oikeastaan juuri poikkea viemärikuvaamisesta.

– Niin, kyllähän somessakin aika paljon paskaa liikkuu, Toots naurahtaa.

Eikä Toots pidä mahdottomana, vaikka palaisi vielä robottikameran varteen. Hän on huomannut, että esimerkiksi tutkijaksi ryhtynyt tohtori jää palkkauksesta selvästi jälkeen viemärikuvaajasta.

– Kyllähän ne putket siellä odottavat.

Sarjassa haastatellaan alanvaihtajia.

Hän

Väinö Toots

Ennen: viemärikuvaaja ja teollisuuspuhdistaja.

Nyt: Tuntiopettaja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, tutkimusavustaja Itä-Suomen yliopistossa.

Asuu Kouvolassa.

Perheeseen kuuluu vaimo ja 7- ja 2-vuotiaat lapset.

Harrastaa Nethackin pelaamista tietokoneella ja pyöräilyä.

Kiinnostus auttaa uuden oppimisessa

Data-analyytikot ovat vain yksi tietoyhteiskunnan ala, jolle tarvitaan kipeästi uusia osaajia. Kaikenlaisia koodaajia tarvitaan jatkuvasti. Alanvaihtajia saattaa kuitenkin arveluttaa matemaattista ajattelua vaativan ohjelmoinnin opetteleminen.

Väinö Toots sanoo omakohtaisen kiinnostuksen auttavan koodaamisen opettelemisessa. Hän oppi käyttämään Python-ohjelmointikieltä käytännössä itse.

– Kävin jotain peruskursseja, mutta lopulta opin parhaiten, kun jouduin tekemään yhtä omaa projektia. Googletin ja selvitin asiaa itse. Se helpottaa asioiden omaksumista myös kursseilla, sillä silloin tietää itse, mihin asiaa voi tarvita.

Aivan pelkkään itseopiskeluun Väinö Toots ei kuitenkaan kannusta, sillä kurssit ja muu muodollinen koulutus auttavat verkostoitumaan.

– Kannattaa olla kiinnostunut asioista ja ilmiöistä. Yhteiskunnallisistakin ilmiöistä monet liittyvät nykyään dataan, hän sanoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut