Kiekko-Espoon ja Suomen MM-joukkueen maalivahti Jenna Silvonen toivoo, että pään vammoista puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin urheilumaailmassa
Päivä kerrallaan.
– Ärsyttävä toteamus, jota on hoettu nyt puoli vuotta, mutta toisaalta se on myös ärsyttävän totta, toteaa jääkiekon MM-mitalisti, viimeiset kolme vuotta Amerikassa Mercyhurstin yliopistossa pelannut Jenna Silvonen.
Viime syksyinen aluksi harmittomaksi luultu aivotärähdys on pitänyt Silvosen pois niin SM- kuin MM-kaukaloista viime kauden. Vamma on muuttanut vasta 24-vuotiaan aiemmin jääkiekon täyttämää arkea, mutta antanut tilaa myös uusille asioille elämässä.
Maalivahti palasi viime kaudeksi takaisin Suomeen ja valmistautui kotimaiseen kauteen Kiekko-Espoon maalin vartijana.
Silvosen toiveissa oli vaihtaa yliopistoa ja edetä jääkiekkourallaan.
– Aina ei kuitenkaan asiat mene kuten toivoo tai suunnittelee, eikä sopivaa yliopistoa löytynyt. Suomeen paluu tuntui tässä kohtaa järkevälle, lohjalainen Silvonen kertoo Länsiväylän sisarlehden Länsi-Uusimaan haastatelussa.
Silvonen ehti torjua Kiekko-Espoon maalilla yhden pelin. Seuraavalla viikolla hän sai kiekon leukaansa aamuharjoituksissa ja harmittoman osuman seurauksia Silvonen elää yhä yli puoli vuotta tapahtuneen jälkeen.
– Maalivahti saa osumia aika usein myös pään alueelle. Yritin jatkaa harjoituksia, mutta nopeasti tunnistin aivotärähdyksen oireet ja lähdin pois jäältä. Treenien keskeytys harmitti. Vakuuttelin alkuun valmentajalle, että ei tässä mitään hätää ole.
”Ei tässä mitään hätää ole”.
Minulle on ollut keskeinen apu oivalluksesta, etten ole pelkästään urheilija, vaan paljon muutakin.
Se on kuitenkin lause mitä Silvonen toivoisi kuulevan jatkossa vähemmän kaukalossa. Tai toivoisi, että valmentajat näkisivät pelaajan kommenttia syvemmälle ja tunnistaisi tilanteen.
– Jääkiekkokulttuuriin on iskostettu syvälle se olettamus, että pitää kestää eikä saa näyttää, kun sattuu. Se on erityisesti pään vammojen osalta todella huolestuttava tapa. Nuoret kiekkoilijat pelkäävät, että peliaika menee, jos nyt tunnustaa, että saattoikin tärähtää pahemmin. Mitä jos olenkin kunnossa, ja pelipaikka meni, Silvonen kuvailee Länsi-Uusimaalle.
Hän toivoo, että valmennustiimissä osattaisiin tunnistaa riskit entistä paremmin. Pienet tärähdykset kumuloituvat toistuessaan vakaviksi vammoiksi, kun ne voitaisiin ennaltaehkäistä paremmalla tietoisuudella ja aktiivisella seurannalla.
– Mieluummin vähän varovaisemmin, kuin todeta, että no ei tässä varmaan mitään hätää ole.
– Elämä on elettävä sen saman pään kanssa. Sitä ei voi testata kuin murtunutta jalkaa, että jokohan tämä kestäisi, Silvonen toteaa.
Silvonen on kärsinyt viime syksystä saakka aivotärähdyksen tuomista oireista. Pääsärystä, väsymyksestä, valonarkuudesta, huimauksesta. Äänet, valot ja liike, ylipäätään voimakkaat ärsykkeet aiheuttavat nopeasti yleistilan heikkenemisen.
Kausi oli hänen osaltaan osuman jälkeen ohi.
Keväällä urheilijan perusvointi on alkanut kohentua kuntoutuksen myötä.
– Voisi sanoa, että nyt perustaso on varmemmalla pohjalla. Tämä on ollut aaltoliikettä. Välillä on tullut steppejä eteenpäin, mutta taas jokin tilanne on tuottanut takapakkia, Silvonen kuvailee.
Elämä on elettävä sen saman pään kanssa.
Välillä kaupassa käynti kävellen on sujunut ilman tarvetta pysähtyä tai päästä lepäämään. Se on ollut maajoukkuemaalivahdille erävoitto.
Silvonen kaipaa urheilumaailmaan enemmän tietoutta pään vammoista, huipulta aina seuratasolle asti. USA:ssa tutkimusta ja dataa löytyy hieman enemmän, jos osaa etsiä.
Silvonen kävi kahdella urheilulääkärillä heti tärähdyksen jälkeen. Ensimmäinen antoi yleisen suosituksen levätä pimeässä huoneessa.
Toinen lääkäri antoi luvan liikkua varovaisesti voinnin mukaan. Nykytiedon mukaan pelkkä makaaminen pimeässä ei kuntouta vammaa sen tehokkaammin. Toinen lääkäri diagnosoi Silvoselle myös niskan retkahdusvamman, jota on kuntoutettu koko talvi.
– Minulla on ollut suuri onni, että olen löytänyt lääkärit ja oikeat taustavoimat kuntoutukseen. Toivoisin, että tätä tietoutta tuotaisiin urheilumaailmaan laajemmin. Sillä voitaisiin pelastaa monia hyvinkin harmittoman oloisia, mutta kohtalokkaita vammoja, Silvonen toteaa.
– Pään vamma on näkymätön. Olisi helpompaa saada ihmiset ymmärtämään vamman vaikutuksia arjen elämään, jos olisi konkreettinen kipsi jalassa tai kädessä. Olen onnellinen, että läheiset ovat kuunnelleet ja ymmärtävät tilanteen. Siksi toivon, että näistä puhuttaisiin vieläkin enemmän, ja että ymmärrys kasvaisi yleisesti, Silvonen toteaa.
Silvonen ei kaipaa sääliä eikä surkuttelua osakseen. Tällä hetkellä elämässä oleva jääkiekon mentävä aukko on täyttynyt muilla osa-alueilla, joista on löytynyt iloa ja merkitystä.
Silvonen opiskeli USA:ssa urheilubisnestä ja markkinointia. Hän on saanut Suomessa alan töitä ja aloittanut myös yrittäjän elämää sosiaalisen median sisällöntuottajana. Työt eivät ole Silvosta kuormittaneet vaan tuoneet enemmän voimaa.
– Minulle on ollut keskeinen apu oivalluksesta, etten ole pelkästään urheilija, vaan paljon muutakin. Jos olisin elänyt pelkästään lätkäkuplan sisällä, olisin nyt varmasti paljon pahemmassa paikassa henkisesti. Nyt olen pystynyt kaiken tämän keskellä toteuttamaan muita unelmiani, hän kiittelee.
Juuri nyt on vain ok keskittyä elämän muihin hienoihin osa-alueisiin.
Silvonen kulki kauden ajan mahdollisimman paljon Kiekko-Espoon naisten mukana harjoituksissa ja peleissä. Rooli on nyt kaukalon laidalla, mutta hän kokee tärkeäksi olla osa yhteisöä.
Vaikka tulevaisuus on tällä hetkellä epätietoisuuden peitossa, hän toteaa oppineensa itsetutkiskelujen jälkeen sietämään sitäkin.
– En tiedä pääsenkö pelaamaan nyt, ensi kaudella vai koskaan. Mutta olen pystynyt hyväksymään asian, koska se on asia mihin en yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Lääkärit ovat lupailleet, että tilani palautuu vielä jossain vaiheessa ennalleen. Olen nuori ja hyväkuntoinen. Mutta eivät hekään osaa ennustaa sen tarkemmin, Silvonen kertoo.
– Ei lätkä minun elämästäni ole mihinkään hävinnyt. Juuri nyt on vain ok keskittyä elämän muihin hienoihin osa-alueisiin.
– Nyt vain mennään vain se päivä kerrallaan, Silvonen naurahtaa.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Länsi-Uusimaassa.