Kiekko-Espoo sytytti toivon kannattajien sydämiin, ja fanius kulkee äidiltä tyttärelle – "Nyt meillä on uskottavia toimijoita ja tavoitteet realistisia"

– Osa meistä kannattajista on menettänyt oman seuran kahteen kertaan lyhyessä ajassa, vuodesta 2014 alkaen espoolaiskiekkoa vakavasti fanittanut Johanna Alanen-Potinkara huokaa.

Tarina on tuttu monelle: Espoon Bluesin taustalla toiminut yhtiö ajautui konkurssiin 2016. Liigataru päättyi. Raunioille syntyi Espoon United, joka taisteli kaksi kautta Mestiksessä. Omistaja Jussi Salonoja jätti leikin 2018.

– Itseäni United ei sytyttänyt. Tuon kahden vuoden aikana kävin katsomassa Bluesissa aloittaneen Otso Rantakarin otteluita Tampereella. Hän pelasi Tapparassa.

Seurauskollisuus on sydämen asia. Jos seura ei saa kannattajia puolelleen, on vaikeaa rakentaa yhteistä tarinaa. Seuralla pitää olla identiteetti, johon fani voi samastua.

– Nyt meillä on uskottavia toimijoita. Tavoitteet ovat realistisia. Minulle ja sydämelleni Kiekko-Espoon nimellä on kaunis kaiku, sanoo Alanen-Potinkara.

Kiekko-Espoon valmentaja ja monitoimimies Kim Hirschovits ja puheenjohtaja Ami Rubinstein tajusivat alusta alkaen vuorovaikutuksen merkityksen fanien kanssa.

– He tulivat keskustelemaan heti alussa kanssamme. He kertoivat seuran tavoitteet uskottavasti, lämminhenkisesti ja innostavasti. Tähän oli helppo lähteä mukaan.

Urheilijoille kannattajien merkitys on valtava. Tunteen merkitys huippusuorituksille on tutkitusti erittäin voimakas.

Laajalahdessa syntynyt Heidi Liukkonen on Kiekko-Espoon kannattajayhdistyksen puheenjohtaja. Hän hurahti kiekkoon runsaat 20 vuotta sitten.

– Koulussamme oli pelaajia ja tuttuja naamoja, jotka pelasivat Kiekko-Espoossa. Muistoja kannattamisesta on miljoonia, olen sentään aloittanut tämän homman Matinkylän jäähallista, Liukkonen täsmentää.

Espoolaisen kiekkohistorian alku voidaan kirjoittaa kauteen 1991–1992, kun Kiekko-Espoo kaikkien asiantuntijoiden hämmästykseksi nousi Liigaan tiputtamalla Helsingissä Joensuun pääsarjasta. Halli oli loppuunmyyty.

Tänään kannattajaryhmässä on noin 200 jäsentä.

Faneille vuodet ovat olleet raastavia. Seurassa on välillä ollut rahaa ja välillä ei. Jääkiekon kolmas sarjataso, Suomisarja, on nähty muutama vuosi sitten.

– Suomisarjakausina ryhmämme jälleen tiivistyi muutaman haikean vuoden jälkeen. Vierasotteluissa oli jännä käydä, pienissä halleissa ja uusissa paikoissa, puheenjohtaja muistelee.

Nyt Kiekko-Espoon otteluissa käy säännöllisesti kuutisen sataa katsojaa. Yksi asia on jäänyt tosifanien mieleen: Liigakaudenkauden 2015–2016 Espoon Bluesin viimeinen ottelu Jyväskylässä.

–  Muistan vieläkin, missä seisoin, kun loppusummeri Jyväskylässä soi. Tunnelma oli haikea, mutta mieletön. JYPin fanit ja pelaajat tulivat ja kiittivät meitä. Ikimuistoinen kokemus, Alanen-Potinkara kertoo käsiään nostaen.

Kyynelkanavat täyttyvät.

Espoolaisen kiekon yksi rakastetuimmista tähdistä muistelee lämmöllä espoolaisfaneja.

– Se tunne, jonka koet pelaajana omassa kaupungissa, omassa hallissa – eihän sitä tunnetta saa missään muualla. Muistan, kun eräässä pelissä fanikatsomossa oli minua esittävä tifo (iso näköiskangas), sitä ei unohda koskaan. Tunteet nousevat pintaan vieläkin, Camilo Miettinen muistaa ja kiittää fanien merkitystä.

Kiekko-Espoo kohtaa Peliitat Metro-areenalla la 16.10. klo 17.

Edit 15.10 klo 8.24: Juttua korjattu. Katsomoissa käytettävä näköiskangas on tifo.